Vapaaehtoisten kokemuksia

vapaaeht15Pekka Leppänen on vuoden 2015 vapaaehtoinen

Tehtäköön se nyt heti selväksi: tämä palkittu ei tee vapaaehtoistyötä, hän haluaa olla ihminen ihmiselle.
– Haluan kutsua tätä vapaaehtoistoiminnaksi, en työksi. Jos tämä alkaa tuntua työltä, on ihan väärissä hommissa, Pekka Leppänen määrittelee. Pekka Leppänen sai tammikuussa Tampereen kaupungin ensimmäisen sosiaali- ja terveysalalla toimivalle vapaaehtoiselle tarkoitetun vuoden vapaaehtoistyöntekijäpalkinnon.

Tesoma-seurassa alusta asti

Orivedellä syntynyt karjalaispoika tuli Tampereelle armeijan jälkeen, omien sanojensa mukaan työn ja vaimon etsintään.
– Molemmat oli helppo löytää vielä siihen aikaan.
Hän oli tutustunut kenkätehtaisiin jo Orivedellä, ja Tampereella työpaikka löytyi Emil Aaltosen kenkätehtaasta. Loppuaikana työviikosta suurin osa kului pääluottamusmiehen tehtävissä.
Työ kenkätehtaalla päättyi lokakuussa 1988. Puhelinsoitto Pohjanmaalta kuitenkin muutti työkuvioita. Hän leikkasi kenkien osia alihankkijana ja yrittäjänä vielä pitkään ennen eläkkeellejäämistään.

Leppänen on ollut innokas kalastaja jo pienestä pojasta asti.
– Olen kuin kipeä kissa, jos en pääse kalaan. Kesällä ongin, talvella pilkin ja syksyllä nostan verkoilla joulusiiat Tohloppijärvestä.

Kaupunkilähetykseen vapaaehtoiseksi

Leppänen on mukana monessa ja tekee paljon. Hän ei osannut jäädä sohvan nurkkaan istumaan kaukosäädin kädessä, vaan lähti etsimään elämäänsä sisältöä muualta, kun palkkatyö jäi. Mutta jo sitä ennen vapaaehtoistoiminta oli hiipinyt elämään erilaisten järjestöjen kautta.

Kuutisen vuotta sitten Pekka Leppänen löysi Tampereen Kaupunkilähetyksen vapaaehtoistoiminnan. Hän aloitti palvelevan puhelimen päivystäjänä ja siitä toiminta laajeni loma- ja kurssikeskus Vähäsiltaan.
Puhelinpäivystäjänä Leppänen on huomannut, että ikääntyvien suurin ongelma on yksinäisyys.
– Tuntuu hyvältä, että saan olla auttamassa ja helpottamassa jonkun ihmisen yksinäisyyttä, Leppänen sanoo.

Leppänen toistaa sen, mitä kaikki vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat kertovat: toisten auttamisesta tulee hyvä mieli, siitä saa auttaja itselleen paljon.
– Sanon aina, että tähän työhön ei tarvita yliopistotutkintoja, riittää kun on ihminen ihmiselle.